Teksti: Lén-Veronica Kongerud
Kuvat: Lén-Veronica Kongerud & Tjäreborg
Sunnuntaiaamu on pilvinen. Barcelonassa on 22 astetta lämmintä, mutta taivas on harmaa. Taksin takapenkillä on lämmin ja silmäluomet alkavat painaa, kun autot, puut ja liikenneympyrät vilistävät ikkunan ulkopuolella. Mutta yhtäkkiä olen täysin hereillä, sillä siinä se on, määränpääni. Valtava jättiläislaiva. Yksi maailman suurimmista, risteilyalus Symphony of the Seas.
Laivaan nousuun liittyvät muodollisuudet sujuvat yllättävän nopeasti ja sujuvasti. Nousemme taksista risteilyvarustamon terminaalin ulkopuolella ja luovutamme matkatavaramme kuljetettaviksi laivaan. Lähtöselvitystiskillä saamme henkilökohtaiset, luottokorttia muistuttavat kortit, jotka toimivat laivalla niin hyttiavaimena kuin maksukorttinakin. Noin varttia myöhemmin olemme jo kävelemässä käytävää pitkin laivaan. Kanssamatkustajistamme vähintään joka toinen pysähtyy ottamaan kuvan tai filminpätkän vaikuttavasta aluksesta, joka on kiinnitettynä laituriin vaikuttava 362 metriä pitkä kylki meihin päin.
Symphony of the Seas on maailman suurin risteilyalus (2018) – se on 362 metriä pitkä ja siihen mahtuu yli 6500 ihmistä.
KOLMESATAAKUUSIKYMMENTÄKAKSI METRIÄ. Se on noin kolme jalkapallokentän pituutta. Tai 10–12 täysikasvuista sinivalasta. Ja jos se ei ole vielä tarpeeksi vaikuttavaa, niin korkeussuunnassa Symphony of the Seas -aluksella on 18 kantta. 18 kerrosta täynnä kaikkea hauskaa robottibaarista vesiliukumäkiin. Huomaan kiiruhtavani pari viimeistä askelta laivalle.
– What can I get you, madam? Pääravintola levittäytyy kolmeen kerrokseen aluksen peräosassa, ja massiiviset kristallikruunut valaisevat pyöreitä valkoliinaisia pöytiä. Yritän valita listalta alkuruoan, pääruoan sekä jälkiruoan, mutta se ei ole helppoa, sillä listalla on herkkuja caesarsalaatista surf and turfiin.
Päädyn lopulta tilaamaan carpaccion, pastaa ja jäätelöä. Enkä pety. Aterian jälkeen seuraava osoitteeni on Aqua Theater kannella 6. Teatteri on aivan laivan peräosassa, ulkona avoimen taivaan alla. Katsojat haukkovat henkeään täpötäydessä teatterissa, kun futuristisen HiRo-show’n esiintyjät tekevät uhkarohkeita sukelluksia ja hyppyjä. Vesi roiskuu ja näytös ihastuttaa niin isoja kuin pieniäkin matkustajia.
Herätyskello soi. Suljen sen. Se soi uudestaan. Yhtäkkiä tajuan, missä olen, ja pomppaan ylös sängystä vetämään verhon sivuun. Kirkas auringonpaiste häikäisee, ja parvekkeen ovesta kurkatessani huomaan, että maata on näkyvissä.
Pikkuhiljaa havaitsen vaikuttavan katedraalin hahmon, josta ei voi erehtyä. Saavumme Mallorcan pieneen suurkaupunkiin, Palmaan.
Puolisen tuntia myöhemmin seison seison jo upean goottilaistyylisen katedraalin edessä. Sen rakentaminen aloitettiin 1200-luvulla, ja La Seun vaalea fasadi hienostuneine yksityiskohtineen on vaikuttava näky.
Ja vaikuttavasta puheen ollen – vain viiden minuutin päässä katedraalilta on jäätelöbaari nimeltä Rivareno, jota pidetään yhtenä Palman parhaista heladeríoista. Kävelen sinne ja tilaan cono medianon kahdella pallolla. Luonnollisesti vain tarkistaakseni, pitävätkö suositukset paikkansa. Voin vahvistaa, että käynti kannattaa.
Pieni Bar España sijaitsee hieman syrjässä Calle Can Escursacilla, ja tapakset kuuluvat Palman kärkikastiin.
Jäätelötötterö kädessä kuljeskelen Palman kapeilla kujilla ilman varsinaista päämäärää. Vastaan tulee hauskaa katutaidetta, pieniä terasseja, kauniita taloja, söpöjä parvekkeita ja värikkäitä ikkunaluukkuja. Muutamat hevosen vetämät rattaatkin kopistelevat ohitseni. Seuraavaksi on aika etsiä hyvä tapaspaikka. Calle Can Escursacilla istahdan pieneen Bar Españaan. Lista on espanjaksi, mutta huteralla kouluespanjallani saan tilatuksi ystävälliseltä tarjoilijalta tabla mixtan, jossa on juustoa, kinkkua, saksanpähkinöitä sekä rapeaa leipää suolan, tomaatin ja oliiviöljyn kera. Paikka on todella TripAdvisorista lukemani kehut ansainnut. Tapaksien jälkeen on aika palata laivalle.
Laivalla valmistellaan jääshowta. Sillä onhan selvää, että maailman suurimmalla risteilyaluksella on oltava myös jäärata. Upea fantasianäytöksessä luistimilla kiitää niin lumiukkoja, hindujumalia kuin kaikenlaisia merkillisiä hahmoja.
Seuraavana päivänä risteilyaluksemme saapuu italialaiseen La Spezian satamakaupunkiin, ja suuntaan maihin jo aamuvarhaisella. La Speziasta on nimittäin vain noin puolen tunnin junamatka Cinque Terren kyliin, ja suunnittelen ehtiväni nähdä ainakin kaksi niistä. Taivas on täynnä raskaita sadepilviä, mutta lähden matkaan.
Risteilyterminaalista on noin 10 minuutin taksimatka rautatieasemalle. Junalipun saa helposti automaatista , ja reilu puoli tuntia myöhemmin juna saapuu Vernazzaan, joka on pohjoisin viidestä Cinque Terren kylästä.
Junamatka tarjosi jo hieman maisemallista esimakua siitä, mitä oli tulossa. Kun asemalla näen dramaattiset jyrkänteet ja postikorttimaisen sievät talot, on päivänselvää, miksi Cinque Terre on niin suosittu. Kylän talojen värikkäät julkisivut komeilevat persikan, okran ja ruosteen sävyissä, ja pääkadun päässä olevassa pikkuisessa satamassa värikkäät veneet keinuvat sinisillä aalloilla.
Pieni kylän tutkimiseen riittää helposti tunti tai pari. Siinä ajassa ehtii jo kulkea ristiin rastiin ravintoloiden ja pienten putiikkien reunustamia kujia.
Sää muuttuu yhä huonommaksi ennen kuin ehdin lähteä seuraavaan kylään. Sadetta tulee kaatamalla ja äksyt aallot vellovat poijuihin kiinnitettyjen veneiden ympärillä. Sateesta johtuen polut kylien välillä muuttuvat kulkukelvottomiksi, ja seuraavaan kylään pääsee vain junalla.
Manarola on jos mahdollista vieläkin kauniimpi kuin Vernazza, Pastellinväriset talot ovat takertuneet kallioon, jonka jyrkkä seinämä laskee suoraan mereen. Sateen vuoksi on lähes mahdotonta kierrellä kylällä, mutta kiipeän kukkulalle, josta on upea näkymä kylään. Sitten luovutan. Sadeviittani on sisältä yhtä märkä kuin ulkopuolelta, kengät ovat läpimärät ja jokainen kahvila ja ravintola on täpötäynnä sadetta paossa olevia turisteja. Lähden takasin asemalle ja La Speziaan, missä Symphony of the Seas odottaa.
Vinkki! Risteilyvarustamot järjestävät satamapysähdyksillä monenlaisia retkiä, esimerkiksi myös Cinque Terreen. Hyvä vaihtoehto, jos annat mieluummin muiden hoitaa käytännön järjestelyt.
Takaisin laivalla myöhäinen ja runsas lounas meksikolaisessa El Loco Fresh -ravintolassa maistuu erityisen hyvältä. Samana iltana seison kannella ihailemassa maisemia, kun kiinnitykset irrotetaan ja laivamme lähtee kohti seuraavaa satamaa, Roomaa. Tällä kertaa minun risteilyni päättyy sinne, ja on aika lentää kotiin. Kapsäkissä on taas paljon uutta muisteltavaa ja yksi asia on varma – maailman suurin risteilyalus tarjoaa maailmanluokan lomaelämyksiä!
