Lise Hannibal

Maat, joissa käy usein, tulevat vähitellen osaksi omaa identiteettiä. Maisemat, tuoksut ja tavat, jotka ensin tuntuivat vierailta, muuttuvat ajan myötä tutuiksi. Näin minulle kävi erityisesti Puolan kanssa. Puola herätti uteliaisuuteni ja seikkailunhaluni opiskelijana, ja jäin asumaan sinne useiksi vuosiksi. Puolasta tuli kieleni ja siitä maasta kotini. Ja jos en hetkeen ole päässyt käymään Puolassa, kaipaan kovasti pierogeja.

Muuttaessani Puolaan 1990-luvun lopulla, se oli kovia kokenut maa, joka oli pääsemässä kommunismin varjosta. Sittemmin maa on todellakin kirinyt, ja nykyään Puolan kaupungeissa vilisee Wolt-kuskeja, sähköpotkulautoja ja muotivirtauksia kuten muuallakin Euroopassa.

Mutta moderni pinta on vain osa tarinaa, ja Puola on maa, joka on kokenut monenlaista. Sillä on yhä edelleen arpia, ja aina ei voi tietää, mitä seuraavan kadunkulman takana odottaa. Puola on sekoitus tuttua ja tuntematonta, kaunista ja rumaa, uutta ja vanhaa, mikä tekee siitä niin mielenkiintoisen matkakohteen, jota voin lämpimästi suositella.

Mitä teet mieluiten vapaapäivänäsi?
– Täydellinen vapaapäivä alkaa juoksulenkillä. Rakastan uusien kaupunkien ja maisemien tutkimista juoksukengät jalassa – tuntuu siltä, että tällä tavalla uuteen paikkaan tutustuu nopeammin. Minussa on myös hieman nautiskelijaa, joten tykkään mennä perheeni kanssa aamiaiselle, juoda paljon kahvia ja jutella niitä näitä. Sen jälkeen haluaisin lähteä tutustumaan kaupunkiin, katsella rakennuksia, ihmisiä, ruokaa ja mennä johonkin museoon. Rakastan museoita!

Kaupunki- vai rantaloma?
– Yleisesti ottaen olen enemmmän kaupunkilomailija, mutta mikä sen parempaa, jos nämä molemmat voi yhdistää. Kööpenhaminan kaupunkiuimalat, Zürichin järviuimalat tai Barcelonan rannat ovat täydellisiä paikkoja viilentävälle pulahdukselle kuumana kesäpäivänä, kun on kävellyt ympäriinsä tutustumassa kaupunkiin. Jos kyseessä on rantaloma, en tykkää pelkästään loikoilusta, vaan yhdistän mielelläni siihen aktiviteetteja, kuten SUP-lautailua, snorklausta tai jotain pelaamista rannalla.

Kuinka monessa paikassa olet käynyt ulkomailla?
– Moniin työkavereihini verrattuna olen täysin aloittelija – sain laskuissani 29 maata. Paljon on siis vielä näkemättä.

Mikä matkustamisessa on parasta?
– Minusta on todella inspiroivaa kokea, miten asiat tehdään, rakennetaan ja sanotaan täysin erilaisilla tavoilla eri paikoissa. Tykkään opetella jonkin verran sen paikan kieltä, johon olen menossa – vaikka vain numerot yhdestä kymmeneen, tervehdykset tai esimerkiksi kreikkalaiset aakkoset.

Kerro hauska, ikimuistoinen tai yllättävä lomamuisto
– Niitä on monia, mutta erityisesti tulee mieleen pääsiäisloma Pietarissa, kesäinen vaellus Mont Blancilla ja aamiainen kattoterassilla Istanbulissa. Ja snorklaaminen paikallisella Agios Pavlos -rannalla Kreetalla.

Mikä on suosikkikohteesi, johon palaat mielelläsi uudelleen – ja miksi?
– Minulla on valtavasti hyviä muistoja Krakovasta, ja odotan aina innolla pääseväni sinne uudelleen. Kaupunki on kehittynyt paljon siitä, kun olin siellä opiskelijavaihdossa vuonna 2004, mutta monissa paikoissa vaalitaan yhä boheemia sotaa edeltävää tunnelmaa. Krakovassa on vilkasta kaupunkielämää, baareja, kahviloita ja ravintoloita sekä eurooppalaista historiaa hyvässä ja pahassa. Ja vaikka Krakova on keskiaikainen kaupunki, se on hyvä keksimään itsensä uudelleen trendikkäillä aloitteilla, taiteella, kulttuurilla ja ylivertaisen upealla viihde-elämällä. Krakovassa on jotain tuttua ja aina jotain uutta, ja siksi se on niin mielenkiintoinen.