Risteilyloma Etelä-Amerikan itärannikolla tarjoaa samassa paketissa kiinnostavia kaupunkeja, kauniita saaria ja hienoja hiekkarantoja. Jos vielä ajoitat matkan yhtä sopivasti kuten me teimme, saat matkan päätteeksi tempautua sambakarnevaalien tunnelmaan Rion kaduilla.
Teksti & kuvat: Jessica Westberg
Helmikuussa 2020 lensin Brasiliaan yhdessä mieheni kanssa ja aloitimme lomamme jäämällä pariksi yöksi Rio de Janeiroon Copacabanan äärelle. Iltaisin rantakatu on täynnä elämää, ihmisiä ja kojuja, joista saa syötävää ja juotavaa. Rannalla on myös useita viihtyisiä ravintoloita, joten valinnanvaraa riittää joka makuun. Rannan yläpuolella olevilla kaduilla ja kujilla on laaja valikoima molempia ravintoloita ja – hieman yllättäen – hyvät ostosmahdollisuudet..
Me kokeilemme matkoilla aina mieluusti paikallista ruokaa. Söimme esimerkiksi todella hyvää lihaa simppelissä Braseirossa, joka sijaitsee yhden kadun päässä rannasta. Herkullista, paikallista, suosittua ja edullista! Tasainen virta paikallisia kävi hakemassa take away -annoksia, mutta ulos jalkakäytävälle oli asetettu myös muutamia yksinkertaisia pöytiä ja tuoleja.
Toinen ravintolavinkkini on täysin erilainen, hieman ylellinen ja todella viihtyisä ravintola Aprazivel. Se sijaitsee ylhäällä rinteessä ja tarjoaa uskomattoman kauniit näkymät alempana kimaltelevaan Rioon. Huikea elämys kaikin puolin!
Meri on aivan vieressä
Iltaisin rantakadulla riittää kuhinaa.
Luonnollisesti kävimme katsomassa myös kaikkia Rion ”pakollisia” nähtävyyksiä, kuten Vapahtaja-patsasta. Itse matka sinne olikin jo elämys itsessään. Näimme esimerkiksi yhden kaupungin suurimmista faveloista laakson toisella puolella. Siinä saa aivan uuden ymmärryksen haasteita ja ongelmista, kun jo yhdellä alueella asuu n. 200 000 ihmistä.
Menimme myös köysiradalla ylös Sokeritoppavuorelle. Valitettavasti emme nähneet ylhäällä kovin paljon koska oli pilvistä, mutta matkalla saimme kuitenkin nauttia hienoista näkymistä koko Rion ylle.
Vapahtaja-patsas
Yksi Rion suurimmista faveloista
Köysiratahissi Sokeritoppavuorelle
Näkymä hissimatkalta
Kävimme ihailemassa värikkäitä Selarón-portaita. Taiteilija Jorge Selarón on koristanut 215-askelmaiset portaat värikkäillä keramiikkalaatoilla. Kaikki alkoi. kun hän asui portaiden läheisyydessä ja halusi piristää ympäristöään kaunistamalla portaita. Juttu levisi ja lopulta ihmiset ympäri maailmaa toivat hänelle keramiikkalaattoja. Siitä tuli taiteilijalle lopulta jonkinlainen elämäntyö ja valmistuminen kesti useita vuosia. Portaat ovat kauniit ja 215 askelmassa riittää kosolti yksityiskohtia ihasteltavaksi. Portaat yhdistävät vilkkaan Lapan kaupunginosan ja rauhallisemman ja vehreämmän Santa Teresan.
Keramiikkalaattojen yksityiskohtia
Portaat yhdistävät Lapan ja Santa Teresan
Ansaittu tauko Selarón-portailla
Paluumatkalla pysähdyimme vielä jalkapallostadionilla ja erikoisella Saint Sebastianin katedraalilla, joka on rakennettu kuten mayapyramidi.
Rio de Janeirossa on paljon nähtävää eivätkä välimatkat olleet minusta loppujen lopuksi mitenkään mahdottomia autolla/taksilla tai järjestetyllä retkellä. Jo päivässä ehtii aika paljon, kun suunnittelee hieman etukäteen.
Kaupungilla tulee aika lämmin, kun kuljeskelee ympäri ja ylös alas mäkistä Rioa. On tosi kätevää, että monissa kadunkulmissa on juomakärryjä, joista saa halvalla virkistäviä juotavia, kuten vettä, limsoja, kookospähkinöitä ja olutta.
Itse risteilyyn (8 päivää) sisältyi monta pysähdystä. Kiva pysähdyspaikka oli viehättävä Ilha Granden saari, jonka tunnelma muistutti minua 90-luvun Phi Phi -saarta Thaimaassa. Leppoisaa paljasjalkaelämää ja boheemia tunnelmaa, viihtyisiä rantaravintoloita, kaunista luontoa eikä yhtään asvalttia lähimaillakaan. Tänne haluaisin palata joskus muutamaksi päiväksi.
Yleensä risteilyllä meillä on tapana mennä omin päin jollekin kivalle rannalla, silloin kun risteilyalus pysähtyy rantakohteeseen. Kaupunkipysähdyksillä taas osallistumme toisinaan laivayhtiön järjestämille retkille ja toisinaan liikumme omin päin. Minulla on tapana ennen matkaa tutustua eri mahdollisuuksiin ja lueskella erilaisia vinkkejä ja tietoja esimerkiksi taksi- tai venematkojen hinnoista. Perillä kaikki sujuu helpommin kun on jonkinlainen käsitys, paljonko on järkevää maksaa.
Toinen upea pysähdys tällä risteilyllä oli Ilhabelan saari. Olin lukenut pienestä rannasta, joka sijaitsee vain noin puolen tunnin kävelymatkan päässä, ja kuinka ollakaan, olimme miltei ainoat tällä hienolla rannalla. Emme olisi koskaan osuneet tänne ilman että olimme etukäteen tutustuneet paikkoihin – ja rannan rauhallisuudesta päätellen kovin moni muu ei ollut tehnyt niin, vaikka satamasta oli sinne vain lyhyt matka.
Saapuminen Montevideon satamaan Uruguayssa oli outo näky ja kokemus. Risteilyalus kulki suuren haaksirikkoutuneiden laivojen ”hautausmaan” läpi. Tämän kaupunkipysähdyksen aikana teimme omatoimisesti retken, kävelimme vanhassakaupungissa, joka oli kävelyetäisyydellä laivasta, ihailimme kauniita rakennuksia ja kävimme kahvilla ulkoilmakahvilasssa, jossa myös käytimme innokkaasti wifi-yhteyttä.
Risteilyaluksilla ei ole mitään yleistä käytäntöä wifin sisältymisestä hintaan. Useimmiten yhteys on lisämaksullinen ja vieläpä varsin hintava. On siis käytännöllistä etsiä maissa joku kahvila, jossa on ilmainen wifi, ja nautiskella siellä kahvikupillisen lisäksi vaikkapa uutisten lueskelusta.
Laivojen hautausmaa Montevideon edustalla
Vanha kaupunginosa on kävelymatkan päässä satamasta
Argentiinassa pysähdyimme Buenos Airesissa. Siellä halusimme nähdä mahdollisimman paljon ja siksi lähdimme mukaan laivayhtiön järjestämälle retkelle. Näimme tosi paljon ja kuulimme paljon mielenkiintoista historiaa retken oppaalta. Kohokohta oli värikäs, ihana La Bocan alue. Se on vanha työväenluokkainen kaupunginosa, jonka alkuperäiset asukkaat olivat italialaisia. Sanotaan, että tango syntyi täällä, ja sitä tanssitaan edelleen kaduilla ja ravintoloissa. Meille jäi pari tuntia omaa aikaa kaupungissa ennen kuin bussi vei meidät takaisin laivalle.
Jos haluaa maksimoida satamapysähdyksillä maissa vietettävän ajan, voi olla järkevää lähteä laivayhtiön retkille ellei sitten aio oleskella aivan sataman läheisyydessä. On nimittäin hyvä huomioida, että jos olet liikkeellä omatoimisesti ja juutut ruuhkaan tai myöhästyt jostakin muuta syystä, laiva ei odota vaan lähtee aikataulun mukaan.
Suosittelen lämpimästi varaamaan parvekkeellisen hytin. Se nostaa risteilylomasi aivan toiselle tasolle. Ei tarvitse stressata ja seurata, milloin pitää mennä ulos kannelle, jos haluaa seurata satamaan saapumista tai lähtöä. Voit seurata maisemaa omalta parvekkeeltasi! Aamulla heräämme usein hieman eri aikaan. Silloin tykkään istua parvekkeella kahvikupin kanssa ja nauttia näkymistä tai lukea kirjaa. Monilla laivoilla voit myös tilata aamiaisen maksutta hyttiin, jolloin voit syödä parvekkeella.
Suosikkihetkeni on se, kun maissa vietetyn päivän jälkeen voin suihkunraikkaana istuskella parvekkeella kylpytakissa, lasi kuplivaa kädessä ja seurata kun alus lipuu ulos satamasta.
Vinkki hyttivalintaan: kannattaa valita hytti reittisuuntaan maanpuolelta laivaa. Silloin todennäköisemmin näet parvekkeeltasi useammin muutakin kuin vain aavaa merta.
Näkymä hyttiparvekkeeltamme
Kun saavuimme takaisin Rioon, karnevaaliaika oli alkanut. Se on vuosittainen perinne ja juhlat kestävät viisi päivää. Ajankohta riippuu pääsiäisestä, karnevaalit ovat 40 päivää ennen pääsiäistä. Karnevaalien aikaan järjestetään sekä ammattikilpailuja ja esityksiä, joihin voi ostaa lippuja, että useita kansanjuhlia ja kulkueita kaduilla, joissa kaikki haluavat tanssia ja pitää hauskaa yhdessä.
Meidän suunnitelmamme katsoa kaikki "pakolliset nähtävyydet" Riossa ennen risteilyä osoittautui hyväksi ideaksi. Karnevaalipäivinä monet tiet ovat suljettuina ja joka paikassa on paljon ihmisiä juhlimassa ja tanssimassa läpi yön, joten liikkuminen ei ole niin helppoa muuten kuin jalan.
Loman viimeiset yöt yövyimme Riossa Santa Teresan alueella. Oli aivan täydellistä asua viihtyisällä alueella hieman korkeammalla ja hieman rauhallisemmalla paikalla kuin rannalla, mutta silti kävelymatkan päässä hyvistä ravintoloista. Yksi isommista karnevaalikulkueista kulki Santa Teresan läpi yhtenä päivänä, joten meidän oli helppo liittyä iloiseen, laulavaan ja keinuvaan joukkoon ja tanssia mukana pari tuntia. Mikä kansanjuhla, yksi hauskimmista ja hikisimmistä, joihin olen koskaan osallistunut!
Hotelli Santa Teresassa
Karnevaalikulkue Santa Teresassa
Jessica karnevaalikulkueessa
Jessica on todellinen maailmanmatkaaja, joka on käynyt monessa maassa. Jessican mieleen ovat monenlaiset matkat, ja täällä hän jakaa parhaat vinkkinsä mm. risteilylomille, safareille ja hiihtomatkoille.
